Toimistollahan ei sitten tietenkään ollut ketään, koska ihmiset tulevat töihin miten sattuu, tiedättehän jo tämän. Me näköjään emme tiedosta sitä vieläkään...
No, viimein yleismies Lilian saapui ja kuskimme Adamskin hetkeä myöhemmin. Ruthia odotimme ehkä tunnin. Sitten Adams kävi ensin yksin tankkaamassa auton (koska bensa oli niin loppu että häntä olisi hävettänyt ottaa meidät kyytiin jos auto olisi simahtanut kesken matkan). Meidän oli annettava Adamsille bensarahaa tähän tarkoitukseen 200ksh (1.70e). Sen jälkeen Adams haki meidät ja Ruthin kyytiin ja menimme Nakumatt-tavarataloon nostamaan rahaa (koska 5 vuohen sijaan meidän tuleekin ostaa 8 vuohta.. kuttu ja pukki per kylä). Sitten huopaostoksille. Ostimme vain kymmenen huopaa ja myöhemmin arvioidaan tarve uudelleen jos rahaa jää.
 |
| Nakumatt-tavaratalossa huopia valitsemassa. Eveliina ja Ruth. |
Nakumatt
Nakumatt:sta suoriuduttiin suhteellisen nopeasti. Tosin järjestin paristoepisodin koska ostin eilen kameraan paristoja, jotka laitoin masiinaan tänä aamuna ja nyt kuvaa ottaessani kamera ilmoitti että "Vaihda paristot". Juoksin hermostuksissaniensin kameratiskille ja sen jälkeen kassalle ässyämään niistä ostamistani paristoista. Pojat katselivat minua kummissaan. Pakkaajapoika otti kameran, laittoi sen päälle ja kas, kamera toimi. Pyytelin kiitos ja anteeksi, ostin uudet paristot varalle ja hiippailin vaivihkaa takaisin muiden luo...
Rabuor
Menimme sitten takaisin huoltoasemalle. Tällä erää Adams tankkasi 1000ksh:llä (8,80e) ja pyysi rahat meiltä tähänkin. Sitten lähdettiin ensimmäiseen paikkaan, Rabuorin kylään. Rabuorissa menimme farmarin luo ja valitsimme kaksi hänen vuohistaan, kuttu+kili ja pukki. 3000ksh (26.40e/kpl, kili tuli kaupantekijäisenä). Emme voineet jäädä odottamaan mummoa, joka vuohia tuli noutamaan. Lähetimme hänelle lämpimiä terveisiä ja jatkoimme matkaa takaisin kaupunkiin.
 |
| Eveliina ja kili |
 |
| Rabuorin kylästä |
Rabuorista ajoimme TAAS huoltoasemalle ja Adams tankkisi TAAS tonnilla jonka TAAS pyysi meiltä. Sen jälkeen menimme toimistolle "pienelle breikille" ja otettiin Carolina kyytiin. (Siis..ihan välillä ollaan mietitty että tunnetaanko täällä sanaa "loogisuus"?!)
 |
| Ps: tässä huoltsikan paloturvallisuus vermeet.. |
Kajulu
No, tauon jatkettiin Kajulun kylään, missä tehtiin vuohikaupat kahden mummon välillä. Saaliina pukki ja tiineenä oleva kuttu. Käytiin vielä yhtä mummua visiteeraamassa, joka oli huonossa kunnossa eikä jaksanut kävellä meidän luokse. Annoimme hänelle huovan, josta oli kovin liikuttunut ja onnellinen. Näiden kotikäyntien aluksi usein ihmiset haluavat rukoilla ja kiittää vierailustamme, näin myös tällä erää. Rukoileminen on varsin yleistä, etenkin vanhempien ihmisten keskuudessa. Rukousten, halauksien ja rutistuksien jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa Nyaheran kylään vuorille.
 |
| Kajulu-kylän vuohet |
Nyahera
Siellä olinkin itse jo männä viikolla käynytkin mummon luona, joka myöskin hoitaa orpolapsia kuten kaikki nämä muutkin isoäidit. Paikalla oli myös vuohien myyjä ja mummon valitsemat vuohet. Jälleen kerran pukki ja tiineenä oleva kuttu. Ruth oli soitellut edellis perjantaina valmiiksi näille isoäideille ja vuohien myyjille ja järjestänyt asiat niin, että saavumme paikalle maksamaan ja näkemään vuohien luovutuksen. Kiitos pyyteetön ja työtään rakastava Ruth. (Vaikkakin meidän tuli ostaa Ruthille välillä puhelimeen puheaikaa ja Nakumattista yksi tuubi hammastahnaa hänen lapsilleen...)
 |
| Nyahera |
Otonglo
Vielä viimeinen paikka tälle päivälle oli jäljellä Otonglon kylässä. Tämä on lähellä Ojollan kylää, jossa olimme tekemässä terveystarkastuksia pinille koululaisille pari viikkoa sitten. Vastaan juoksenteli lauma iloisia poikia jotka saattelivat meidät talolle, jossa isoäiti oli.
 |
| Otonglon kylän poikia |
Paikalla oli kaikki orpolapset, isoäiti, vuohien myyjä ja jokunen muukin isoäiti. Otimme paljon valokuvia, kuten muissakin paikoissa ja tämän jälkeen teimme vuohikaupat. Isoäiti kertoi kuinka hänellä on ollut vaikeukisa terveytensä kanssa, muunmuassa syöpäkasvaimen ja ruokahaluttomuuden kanssa. Annoimme hänelle myös yhden huovan lämmittimeksi ja tulemme keskiviikkona takaisin samaan paikkaan ruokapaketin kera. Lapset olivat valloittavia ja halusivat joka kuvaan.
 |
| Lapset ja vuohet |
Päivän päätteeksi Ruth ehdotti kalalounasta. Lähdimme syömään tilapiaa Victoriajärven rannalle. Ravintoloita oli monia monia ja joka ravintolasta vinkkailtiin kovasti että siellä on parhaat kalat. Menimme Carolinan tuttuun paikkaan ja pian pöydän ympärillä hääri cd- ja dvd-levyjen myyjiä ja matkamuistomyyjiä ja taskulamppumyyjiä ja mandariininmyyjiä ja kerjäläisiäkin. Ostimme parit matkamuistot ja kolme elokuvaa tylsien iltojen varalle. Söimme kaksi tilapiaa viiteen pekkaan ugalilla ja kylmillä ranskalaisilla. Ja edelleen, meidän oletettiin maksavan koko ruokailu. Aikamme pyristeltiin Even kanssa vastaan. Kellään ei ollut aikomustakaan maksaa omia ruokiansa, joten taas me maksettiin. painotettiin kyllä sitä että me maksamme näitä omista pusseistamme ja olemme opiskelijoita joilla ei ole rahaa mielin määrin. he olettavat, että saamme rahaa myös bensa ja ruokakustannuksiin. lahjoitusrahoja emme näihin kuitenkaan käytä, sillä lupaus on lupaus; rahat lyhentämättömänä avustukseen.
Mutta kyllä se kala oli hyvää!
Keskiviikkona ostamme ruokapaketit ja jaamme ne kylissä. Jos vielä jää rahaa, laitamme koulupuvut tilaukseen. Niiden antamista lapsille emme pysty vahtimaan, sillä meiltä loppuu aika.
Kiitos tästä päivästä!
Kuvia facebookissa: https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10150418541344034.372849.641069033&type=3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti