Töissä, Kombewa II

Lähdettiin Even kanssa kahdestaan aamulla asemalle, josta sitten hyppäsimme matatuun joka vei meidät Kombewaan, kaaaaauas Kisumusta. Matka meni hyvin, pakussa oli enimmillään 21 aikuista ja yksi vauva. Ei kanoja.

Olimme aijoissa paikalla, edes Joan ei ollut vielä tullut ja kotisairaanhoitajat olivat juuri lähdössä tantereelle. Kaikilla oli yllään t-paidat jossa luki Home Based Care Counseling and Testing. He lähtivät kyliin antamaan neuvoja AIDSin hoidosta ja tartuntojen ehkäisystä, hygienian hoidosta ja puhdauden merkityksestä, haavanhoidosta etc.. He myös testaavat kyläläisiä mahdollisilta HIV-tartunnoilta. Olisin kernaasti tahtonut hypätä tuohon kyytiin mukaan, mutta meille oli suunniteltu tälle päivälle kotikäynti lapsen luokse ja maisemareitti kivilohkareille.

Matkanvarrelta maisemia.

Noh..kun nyt Afrikassa ollaan niin eihän nämä suunnitelmat pitäneet paikkaansa laisinkaan. Odottelimme Lilyania ja sitten hän saapui ja sitten hän taas katosi ja sitten taas ilmestyi ja sitten olikin jokin kokous ja ette te nyt pääsekään tänään mihinkään, eikä meillä ole kuskia..mutta voitte lukea näitä oppaita.. No, päivä ei nyt mennyt kuitenkaan ihan hukkaan, opimme paljon kotisairaanhoidosta ja AIDSista.

Kävimme myös syömässä tsapatia kylän kioskilla. Ja juomassa kokikset. Täällä juodaan kokista ihan hirveesti eikä kioskeista ja kaupoista saa muuta kun kokista. No Fantaakin saa, mutta eihän sitä juo erkkikään. Saa nähdä onko mulla enää hampaita kun palaan kotiin.

Ravitseva lounas, tsapatia ja Coka Colaa

Lounastauon jälkeen lähdimme ihan uteliaisuuttamme kävelemään "kylälle". Teimme pienen maisemarundin kävellen ja nautittiin maaseudun hiljaisuudesta ja puhtaudesta jota en voi kyllin mainostaa.

Kioskeja

Palasimme takaisin ja odottelimme taas Lilyania. kohta se päivä alkoikin olla pulkassa, mutta vielä piti jäädä ihmettelemään kun ruohikolle ilmestyi jotain hyönteisiä aivan hillitön joukko. Samantien kotisairaanhoidon maasturikuski kyykistyi paikalle ja alkoi syömään ötököitä. Kana juoksi hännillä ja alkoi sekin ahmimaan ötököitä suurella ruokahalulla. Vähän siinä sivummalla ihmettelin toimintaa ja varovasti kyselin toiselta kuskilta että mitähän tuossa mahtanee tapahtua. Joan (ravitsemusalan ihmisiä) saapui kanssa paikalle ja naureskeli ällistyksellemme. Hän sanoi ötököiden olevan hyvin hyvin ravitsevia ja herkullisia paistettuna. Joo-o.

Otin miehestä (ja kanasta) valokuvia ja kaikkia nauratti kovasti ja sitten minunkin piti maistaa niitä hyönteisiä. Söin yhden. Ei maistunu miltään, ötökän vastaanpyristely loppui siihen kun rusautin sen hampailla keskeltä kahtia ja lipasin siivet huulilta. Huhhuh, mihin sitä vielä joutuu..

Minä proteiiniherkku suunpielessä.

Miehet syömässä ötököitä

No mutta, viime ja tällä viikolla ollaan saatu työskennellä myös HIV-klinikalla. Mun tehtävänä oli mm. istua ottamassa verenpaineita, lämpöä ja painoa potilaista. Mulla oli pöytä ja tuoli "odotus aulan" edessä ja potilaat istuivat pitkillä penkeillä vastapäätä. Se oli kuin mulla olis ollut yleisö ja itse olisin ollut esiintymislavalla. Jouduin huutamaan ensin potilaan nimen ja sitten ottamaan tarkkailut. Välillä tuotti pientä vaikeutta lausua potilaiden nimiä, sukunimet on luokkaa "Adhiambo", "Ochieng", "Nyakoduko", "Okiya"... Potilaat seurasivat jännityksellä kun otin seuraavan kansion ja koitin lausua nimen. Ja sitten nauroivat.

Eturivin naiset viihtyivät erityisen hyvin, kuin stand-upia seuraisivat. No minä menin leikkiin mukaan ja ihan mukava iltapäivä meille tulikin. Välillä joku joutui auttamaan nimenhuudossa mutta selvisin ehjin nahoin. Loppuajasta oltiin medical officerin seurassa, joka on jostain lääkärin ja sairaanhoitajan välimaastosta. Saavat kirjottaa reseptejä jne.

Paluumatka olikin asia erikseen. Jouduimme vahingossa, Even mielestä liian ystävällisyyteni vuoksi, :) odottamaan yhtä nunnaa kotimatkallemme. Odotettiin puun alla noin 45min häntä, jonka aikana lintu kakki päällemme. Vihdoin päästiin jatkamaan matkaa kotiin Kisumuun. Kävelimme päätielle paahtavassa kuumuudessa pitkin päiväntasaajaa. Saimme matatun, jonne juuri ja juuri mahduimme. Lopulta kyydissä oli 22 aikuista, yksi itkevä vauva, kaksi kanaa ja se nunna, joka nukkui vasten Even olkapäätä. Hehe..
Lisäksi kyydissä oli "omenoita" eli kuivattuja sardiineja jotka on paikallisten herkkua. Omenoiden ja afrikkalaisen deodorantittomuuden jälkeen selviytyminen tästä matatumatkasta oli kuin pahempikin koitos, lähes virstanpylväs.

Matatu-pysäkillä

No tällästä tämä.

:)




Kohta teille tulee lunta, ihanaa!!!