Kotikäynnit Kajagongossa

Pääsimme tänään Kombewassa kotikäynneille muutaman community health workerin kanssa. He ovat vapaaehtoisia kyläläisiä, jotka on koulutettu neuvomaan terveys ja hyvinvointiasioissa. He eivät saa antaa hoitoa, eivätkä lääkkeitä tai muuta, mutta antavat käytännön vinkkejä ja neuvovat menemään lääkäriin jos on tarvetta. Meidän "chairperson" oli George, joka toimi myös tulkkina kyläläisten ja meidän välillä.

George Otieno, puheenjohtaja

Community health workeristä seuraavia ovat home based care hoitajat. He ovat koulutettuja sairaanhoitajia, jotka käyvät kylissä tekemässä terveystarkastuksia ja ottamassa verinäytteitä HIV:n ja malarian ym. varalta. Heidän kanssaan meidän olisi alunperin pitänyt työskennellä koko viikko, mutta emme tiedä todellista syytä miksemme ole koskaan päässeet mukaan.

Jos home based care hoitajat eivät voi asiakkaan kotona antaa hoitoa, heidät ohjataan facilityyn eli pieneen rakennukseen jossa toimii sairaanhoitaja ja välillä varmasti myös lääkäri. Siellä saa i.v-hoitoa ja muita lääkkeitä, tehdään neuvolakäyntejä tms. Asiakkaista pidetään kirjaa, ja selvitetään koko kyläyhteisön tilannetta taulukoin. Näin he saavat kartoitusta mihin suuntaan kulloinkin ollaan menossa, onko tuberkuloositartunnat lisääntyneet, miten on syntyvyyden ja kuolleisuuden laita ja onko HIV tartuntoja saatu nitistettyä. Taulukot on facilityn seinällä ja niissä on huomattavia aluekohtaisia eroja. Niillä voidaan myös seurata community health workereiden työn laatua.

Jos asiakas tarvitsee pitempiaikaista hoitoa, hänet voidaan viedä "keskussairaalaan". Siellä olemme Even kanssa istuneet viimeiset kaksi viikkoa ja siellä sijaitsee myös HIV klinikka, jossa olemme työskennelleet.

Täältä voidaan asiakas lähettää edelleen eteenpäin erikoissairaanhoidon piiriin, mutta yleensä heillä ei ole varoja kalliisiin hoitoihin. Monet eivät edes käy facilityssa.

Kombewan logo; punainen HIV-nauha, perhe kuvastaa huolenpitoa koko perheestä, vihreä on toivon väri ja tausta on Kenian muotoinen.

Kävimme tänään yhdeksässä huushollissa. Ensimmäisessä paikassa oli noin neljä-viisi vuotias poika, joka sairasti hydrogefalusta (vesipäisyys). Hänen äitinsä ei suostu viemään poikaa sairaalaan, vaikka hänelle on monesti asiasta informoitu. Kyläläisiä ei voi pakottaa hoitoihin, eikä heidän koteihinsa tulla määräilemään. Varovaisesti keskustellaan voinnista ja annetaan käytännön vinkkejä peseytymiseen, puhtaan veden käyttöön, malarialta suojautumiseen, käymälän rakentamiseen.


Tämä vähän yllätti, että täällä ei oikeasti ole ihmisillä käymälöitä ja heitä pidätetään edelleen sen vuoksi. Ensin heitä neuvotaan rakentamaan sellainen, sitten toistetaan kehoitusta muutaman kerran ja lopulta pidätetään jos ei toiletti ala rakentua. Tämän vuoksi kyläläiset usein pelkäävät "viranomaisia" eli sairaanhoitajia ym. koska he pelkäävät että heitä tullaan pidättämään. Hygieniasta huolehtiminen on melko puutteellista. kodit ovat kuitenkin siistejä, vaikkakin lantamajoja heinäkattoineen. Osassa on pieni tupa sisustettukin huonekaluilla ja jopa tauluilla tai valokuvilla. Joka kodissa tepastelee kanat sisällä ja ulkona ja jokapaikassa, samoin koirat ja lehmät ja vuohet. Ja siinä sivussa myös lapset.



Yhdessä kodissa oli nuori nainen, joka oli ollut kahdeksan kuukautta sitten erittäin huonossa kunnossa, koska hän oli syönyt myrkytettyä ugalia. Ugali tehdään siis maissista ja maissi oli ollut pilaantunutta ja siinä oli ollut ötököitä. En tiedä miten nainen ei ollut tätä huomannut, mutta he epäilivät että joku oli tahtonut tahallaan myrkyttää hänet. Pilaantuneesta ruuasta oireina oli ollut näön ja kävelykyvyn menetys. Community health workersit olivat hoitaneet häntä ja nyt hänellä on ainakin osittain palautunut näkökyky ja hän pystyy kävelemään. Hän tekee fyysisiä lihasharjoituksia ja voimistaa itseään edelleen. Ilman community health workersien apua naisen kunto olisi luultavimmin edelleen huono.
Toisesta huushollista löytyi sangen ystävällistä ja sydämellistä porukkaa, oikeen halirutistusten kera meidät saateltiin kotiin sisätiloihin. Siellä oli paljon lapsia sekä laihoja koiria. Perheen isäntä oli yhtä laihassa kunnossa kuin koirat ja hänet community health workeri kehoitti menemään tarkastuksen. Lisäksi pikkutytöllä oli ongelmia kyynärpään kanssa, jonka community health worker totesi "murtuneeksi" ja sitten hän reponoi kyynärpään paikoilleen ja homma oli siinä. Hän kehui olevansa siinä hyvä. Mitään lastoitusta tai muuta tukea siihen ei kuulemma tarvittu. Välillä koitimme tuoda kohteliaasti omia näkemyksiämme esille ja kyselimme potilaista lisätietoja. Mutta, maassa maan tavalla.



Yhdessä paikassa otin syliini ihanan kaksi kuukautta vanhan vauvan. Vauvalla oli vaippoinaan hirvittävä mytty eri kangoja ja muita riepuja. Lopulta vauva tietenkin pissasi syliini "vaipoista" huolimatta. Noh..sattuuhan noita.

Sitten erään torpan portailla oli ihana ihana ihana hampaaton mummo joka ei oikeen kuullut eikä varmaan kunnolla nähnytkään. Hänen kanssaan asui kaksi naista, joille kävimme antamassa HIV neuvontaa ja ehkäisyvalistusta. Myös yleisistä asioista keskustellaan joka käynnillä ja koitetaan pikkuhiljaa iskostaa hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä asioita kyläläisten ajatuksiin ja toimintaan. Myös jätteiden käsittelystä puhutaan.

Jätteenkäsittelyä. Tähän kehoitetaan, eli poltetaan kaikki mikä on mahollista.

Jossain paikassa asui pieni orpotyttö isoäitinsä kanssa ja jossain oli raskaana oleva nuori tyttö, jolle jaettiin samaa yleistietämystä ja tarkastettiin neuvolakorttia. Hätkähdyttävin asiakas oli tällä reissulla
noin viisi-kuusi- vuotias poika, joka oli syntynyt ilman nenää. Hän oli muuten täysin kehittynyt ja samannäköinen kuin muutkin, mutta nenän paikalla hänellä oli pelkkä siisti iho. Flunssan aikana nenäeritteet tulevat kyynelkanavien kautta ulos. Pojalla ei ole ollut asian kanssa liioin ongelmia, mutta nyt olivat silmätipat loppuneet ja silmät siis rähmivät. Pojalle voisi tehdä leikkauksen, ja täten siis nenän, mutta leikkaus maksaa 600 000Ksh, eli 4650 euroa. Tähän heillä ei ole rahaa alkuunsakaan. Lisäksi pojan tulisi aloittaa koulu/päivähoito, mutta häntä ei uskalleta viedä sinne koska häntä alettaisiin kiusaamaan. Tämän asian tiimoilta community health workerit auttavat parhaansa mukaan ja etsivät tilanteeseen ratkaisuja. Pojan itseluottamusta ja itsetuntemusta koitetaan kehittä ja häntä rohkaistaan. Maaseudulla terveydenhuolto kuulostaa kokonaisvaltaiselta ja ihmisläheiseltä. Arvostan todella näiden vapaaehtoisten työpanosta ja kerroinkin sen heille. Olen ylpeä heidän työstään.

Sairaalalle menevä päätie. Tästä lähtee sivuille kinttupolkuja, jotka johtavat kylään. Kylä ei ole samanlainen kuin meillä mielletään, vaan erinäisten puskien ja polkujen takaa ilmaantuu taloja, pihoja ja karjaa.

Isompi kinttupolku

Huomenna käymme edelleen vapaaehtoisten mukana kotikäynneillä. Tällä ryhmällä, jonka kanssa olimme on seitsemän kylää vastuullaan. He tuntevat jokaisen kyläläisen ja kyläläiset tuntevat heidät. Vapaaehtoiset ovat luoneet luotettavat ja luontevat suhteet asiakkaisiinsa ja näin ollen pystyvät helpommin keskustelemaan arkaluonteisista asioista.

Olen kiitollinen, että pääsin heidän mukaansa seuraamaan työskentelyä. Huomenna jatkamme Georgen kanssa.