Kana

Olemme saaneet Even kanssa lahjoitusasian tiensä päähän. Lauantaina kolmas joulukuuta veimme viimeiset ruokapaketit ja huovat kyliin. Koska Eve oli kipeänä, Markus lähti minua auttamaan. Kiitos Markukselle, päivä oli pitkä mutta antoisa. Yhteensä 75 kotitaloutta sai ruokapaketin ja huonokuntoisimmat isoäidit saivat huovan. Vuohia lahjoitimme yhteensä 12, jos lasketaan mukaan tiineenä olevien kuttujen kilivauvat. Loppu rahasummalla WOFAK hankkii koulupukuja ja kenkiä orvoille. Yhteensä 50 orpolasta saa joko puvun tai kengät, riippuen kummasta on suurempi puute. Heidät on valittu siten, että monesta eri kylästä, joku jonkun isoäidin kaitsemista orvoista saa avustuksen. Hän, joka sitä eniten tarvitsee. Meillä on lista kaikista lapsista, jotka avun saavat. Lisäksi meillä on olemassa lista isoäideistä ja heidän huolehtimista lapsista. Mikäli joku olisi halukas ryhtymään kummitoimintaan WOFAK:in kautta, voimme olla tässä apuna. Aluksi meidän (minun ja Eveliinan) kauttamme voi olla yhteydessä WOFAK:iin ja omaan kummilapseensa.

WOFAK lähettää meille sähköpostissa kopiot kuiteista ja muusta dokumentoinnista, jotka tähän projektiin liittyy. Saamme myös kuvia valmiista koulupuvuista, kunhan ne nyt ensin valmistuvat. HIV positiivisten naisten tukiryhmäksi perustettu organisaatio tekee koulupuvut ja näin pystymme myös avustamalla heidän toimintaansa.

Lopulta viimeisessä lahjoituspaikassa, jonne pääsimme Markuksen, Ruthin, Carolinen ja Adamsin kanssa, isoäidit ja lauloivat ja tanssivat kiitokseksi. Laulun lopussa kiitos yltyi tanssiksi ja yksi isoäiti tanssi kana sylissään ja pyysi minua mukaan tanssiin. Laulun loputtua isoäiti ojensi kanan minulle.

Aluksi luulin, että se kuului esitykseen, mutta sitten selvisi, että kana oli tarkoitettu minulle ja Eveliinalle. Mielestäni kana on melko suuri kiitoksenosoitus. Toki olin aivan ällikällä lyöty ja vähällä purskahtaa nauruun. Tietenkin arvostan lahjaa suuresti, mutta en vain sillä hetkellä tiennyt mitä ihmettä olisin sille tehnyt. No, kana laitettiin autoon kyytiin ja se lähti kanssamme hotelliin ja mietittiin Maken kanssa matkalla, että mitähän Eve mahtaa lahjasta tuumata.
Kana ehti  kakkia syliini ennen perille pääsyä, ja tästä se sai nimen Selma-Salmonella. Koitimme antaa sille vettä, koska se vaikutti nääntyneeltä. Eve oli aikaisemmin toivonut että meillä olisi joku lemmikki huoneessa.  Selma ei kuitenkaan saanut hyväksyntää. :) Mietittiin ja pohdittiin ja ihmeteltiin kanaa joka jökötti käytävällä jaloista sidottuna. Kävi sitä sääliksi. Mutta se ei syönyt, eikä juonut. Lopulta annoin kanan respassa työskentelevälle tytölle kotiin viemisiksi. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Suurkiitos kaikille sydämellisille ihmisille, jotka ovat mahdollistaneet tämän lahjoituksen toteutumisen! Ilman teitä emme olisi pystyneet tekemään mitään, mutta yhteispelillä saatiin paljon aikaiseksi. Toivoisin, että teistä jokainen saisi nähdä ne onnelliset kasvot, jotka lahjan saaja nyt omistaa.

Kiitos!