Tarinaa

Olen tässä huomannut, että reissu on alkanut kääntymään pikkuhiljaa arjeksi. Enää ei oo silmiinpistävää kun kanat juoksee tiellä ja ihmiset kantavat ihan mitä tahansa päänsä päällä.

Polttopuiden kantoa

Hotellien ym. pihat leikataan käsin terävällä viidakkoveitsellä ja ruoho kerätään tällaisiin säkkeihin ja kannetaan pois.

Tuk tukin käyttö on yhtä tavallista kun hyppäisi aamulla fillarin selkään. Meillä on muuten oma luottokuski "Nahkahousu-Ken". Kennedy tulee aamulla heti soitettuamme noutamaan meidät hotellilta. Kenillä on piiitkät ripset ja nahkahousut. Joka päivä. Samat. Välillä on tullut mietittyä miehen housuvalintaa +27 asteen lämpötilassa, mutta miten vaan.

Nahkahousu-Ken

Sitä on huomaamattaan ajautunut mukaan afrikkalaiseen elämäntapaan. Jos keittiössä näkyy torakka, ei jaksa enää hypätä penkiltä suihkuttamaan myrkkyä mokoman niskaan. Jos se tarpeeksi kaukana, olkoot. Ruuanlaittokin sujuu..



Heta hämmentämässä ugalia..

Markus ja Heta pesemässä kuivattuja sardiineja, eli omenaa.

Nojoo, kuvat on restonomiopiskelijoiden työpaikoilta, me syödään kotona nuudelia. :)


Kadulla kävelee jo eteenpäin välittämättä kymmenen metrin välein uusiutuvasta "Hey, how are you!" huudahduksesta. Tien ylittämiseen ei mene enää neljää minuuttia. Tässäkin liikenteessä on kuin onkin tietynlainen rytmi. No okei..matatu-miehet raivostuttaa vieläkin, mutta siinäpähän pinna kasvaa.

Aloin lukemaan eilen Reijo Mäen Varesta, Huhtikuun tytöt. Lukiessani olin niin upputunut kirjan maailmaan, että Jussi Vareksen tehdessä aamupalaksi kahvia ja grahamleipää tomaatilla, pystyin oikeen maistaman maun suussa. Oikeesti tekis mieli Fazerin paahtoleipää ja suomalaista kahvia. Sillon ehkä tajusin, että minähän oon unohtanu suomalaiset rutiinit ja tottumukset ja täällä vaan elelen noin vaan Afrikassa niinkun tämä nyt olis ihan jokapäiväistä. Täällä en oo juonu kuppiakaan kahvetta, koska tiedän etten pidä siitä.

Siihenkin on tottunut, että joka päivä on ajateltava omaa turvallisuutta. Mitä reittiä mennään ja millä, kenen kanssa, mitä otan mukaan vai mennäänkö ollenkaan. Mutta kyllä tämä hotelli tuntuu turvalliselta, ihan kodilta oikeestaan. Duke on mun koti ja Eve, Heidi, Heta, Markus, Ella, Hannele, Nina, Hazel, Cornelia, Victor, Kiki, Dj.Ned (!!) ja manager-John on kuin perhettä. Ja William, floridalaiden "valelääkäri väärennetyllä passilla". Tilasto-perskärpänen. Ja joo, meillä on oma Dj, joka soittaa joka ikinen perjantai ja lauantai yhdeksästä kahteentoista, samoja omia levyjänsä. Saa sinne toiveitakin esittää, mutta dj:llä on hieman..hmm..ailahteleva luonne. Joskus saadaan kuulla dj-tä lisää, esim. jos on kansallinen juhlapäivän aatto..yah.

Dj Ned

Linkki dj.nedille ja löytyy se kyllä facebookistakin
http://www.reverbnation.com/djned

:)

Markus, Heta, Heidi, minä, Eve ja Jeffrey yökerho Signaturissa. Olipa sitten ensimmäinen ja viimenen kerta kun sinne läksin. Sisään piti mennä metallinpaljastimien läpi ja turvamiehillä oli kiväärit. Uijui, uijui..

Arkipäivät kuluu samaa rataa kun Suomessa, töihin-kauppaan-kotiin-ruuanlaittoon-nettiin-pyykkäystä/siivousta jne... Lomasta en vielä osaa sanoa kun ensimmäinen viikko meni pidellessä futonia kiinni sängynpohjassa. Vapaapäivinä käydään ulkona syömässä ja hoitelemassa pankki- ja kauppa-asioita, uima-altailla tai reissuilla, kuten safarilla.




Heidin ja Hetan pyykkipäivä.  

Toisinaan vaan rötkötetään Even kanssa sängyillä ja nauraa rätkätetään meidän tohelluksille ja tälle koko meiningille. Parhaimmat naurut saadaan omista mokista, kieliongelmasta tai kultturillisista eroista, joita me ei tajuta. Huumori auttaa pysymään kasassa.

Ensimmäisenä harkkapäivänä luettelin ihan pokkana lääkärille tämän kysyessä ihmisen vitaalielintoiminnot: consciousness, breathing and circumcisium (=tajunta, hengitys ja ympärileikkaus). Tarkoitukseni oli kuitenkin jotakuinkin consciousness, breathing and circulation (=tajunta, hengitys ja verenkierto). Noo..pikkujuttuja, tais mennä paikalliselta sairaanhoitajaopiskelijalta purkka kurkkuun kun tyrskähti vieressä koittaen pitää naamaa peruslukemilla. Mitähän se ois lucasin elena tähän tuumannu englannin opettajana..

Onhan näitä. No minä alan vielä aikani kuluks kattomaan elokuvaa, onhan se loma saatava kulumaan. Naapurihuoneen leffat on jo katottu läpi, täytynee tyytyä Kun fu Panda kakkoseen, kiitos Heidi, on tää ihan hyvä!

:)