Afrikka antaa, Afrikka ottaa..

Tällä viikolla olenkin saanut tutustua sairaalamaailmaan Keniassa aivan toisesta vinkkelistä. Viikon kestäneen miedohkon ripuloinnin jälkeen lähdin Hetan kanssa käymään lääkärissä. Meitä on kehoitettu menemään paikalliseen Aga Khan nimiseen sairaalaan jos itsellä on tarvetta lääkärikäynnille. Paikasta saa "länsimaista" hoitoa ja sairaala on siisti (siis jos ei ota huomioon liskoja ja megamuurahaisia). Sairaalaa käyttää länsimaalaiset, varakkaammat paikalliset ja rikkaat intialaiset.

http://www.agakhanhospitals.org/kisumu/index.asp

Olimme kuulleet, että intialaisen lääkärin "Ali-boyn" vastaanotolle pääsee samantien, jos maksaa vaan vähän ekstraa. No minä maksoin. Sairaalassa homma toimii seuraavasti:

• ensin maksetaan käyntimaksu ja sinut kirjataan sisään
• jonotetaan sairaanhoitajan vastaanotolle, joka mittaa verenpaineen, lämmön, saturaation, pulssin ja punnitsee painon (Hetan paino heitti kahdessa päivässä 8kg, joten puntarin luotettavuutta saattaisi epäillä...) Sairaanhoitaja kutsuu sinua jollain nimellä, itse olin "Emily" (Riikka Emilia)
• tämän jälkeen mennään istumaan samaan tilaan, mutta toisille penkkiriveille, jonottamaan lääkärille pääsyä vastaanottaja kutsuu sinua, tällä kertaa olin pelkkä "Rii" :)
• lääkäri tekee diagnoosia ja määrää labrakokeita (tässä vaiheessa selvisi ettei lääkäri ollut mikään Ali-boy, vaan Dr. Allibhoy.. :)
• tämän jälkeen otetaan vastaan lääkäriltä saadut laput, joissa lukee koko nimesi "Emillia Riika". sukunimen käyttö on turhan ylimainostettua...
• kävelet labraan ja jonotat vuoroasi. "Rikka!". Sitten maksetaan verikokeet ja odotellessasi voit käydä pukertamassa kakkia purkkiin jos on tullakseen. (viime kerralla pieni lisko katseli toimintaani nätisti seinällä hengaillen)
• no..tämän jälkeen mennään takaisin sinne lääkärin vastaanotolle, odottamaan tulosten saapumista. kun vastaanottava hoitaja ojentaa sinulle vastaukset, koitat jossain vaiheessa ujuttaa itsesi taas lääkärin vastaanotolle, jotta hän voi kertoa niistä jotain ja määrätä lääkkeet
• kun olet saanut ohjeet ja lääkereseptit, menet sairaala-apteekkiin. jätät reseptit laatikkoon ja menet taas odottamaan kun omaa nimeäsi ehkä huudetaan. maksat lääkkeet ja voit lähteä kotiin

Simple as that.. Kesti kolme tuntia.

No mutta, ensimmäisen lääkärissäkäynnin jälkeen sain diagnoosin; ameeba. Ameeba on valejalkainen alkueläin, joka aiheuttaa suolistotulehduksia. Se voi tarttua saastuneen ruuan ja juoman välityksellä ja hoidetaan antibiootilla. Kuulostaa yksinkertaisalta, eikö?! :)

No minäpäs jatkan.. Sain siis kolmen päivän antibioottikuurin. Olin lääkärissä tiistaina, joten oletuksena on olla kutakuinkin torstaina kunnossa. Keskiviikkona oli alkoi tuntua kuitenkin vähän pahemmalta, miedohko ripuli olisi ollut lähinnä ihan kiva. Eve kantoi sapuskaa ja juomia huoneeseen ja huolehti kunnostani.

Vointi huononi torstaina niin etten jaksanut lähteä muiden kanssa syömään vaan jäin hotellille nukkumaan. Vilutti ja jomotti. Nukuin pari tuntia ja sitten mittasin lämmön, 38.4. Osaltani oli nyt toistamiseen peruttava Mombasan matka. Heta, Eve ja tilallani Markus pääsivät katsastamaan miltä rannikolla näyttää. Ella muutti kämppikseksi tuuraamaan Eveä. Otin Panadolia ja nukuin vain, koska verikokeessa ei näkynyt malaria-parasiitteja ja saamani lääkkeen sivuvaikutuksissa luki kuume. 

Koska torstai oli paikallinen juhlapäivä Dr.Allibhoy oli vapaapäivän vietossa. Heidin avulias palomies-sairaankuljetta-poikaystävä Jarkko oli ystävällisesti saapunut parihiksi edellispäivänä lomailemaan kanssamme. Meillä oli kanyylit, tippaletkut ja nesteet mukana, Suomesta asti tuotuna. Jarkko laittoi mulle tipan ja vointi hieman koheni.

I.v. yhteyttä avaamassa. huom. Jarkon otsalamppu, salamavalo hämää, valaistus ei ollut loistava..

Sain vaaleanpunaista kissa wc-paperia 10 rullan pakkauksen.. ja huomatkaa, puuroa, päivän lehti, juomia..siis loistavaa hoitoa!! :)

Illalla kuume alkoi taas nousta (39.0) ja olin melko horkassa. Ystävämme Britanniasta, Hazel kertoi, että sairaalan ensiapu on auki. Hän kävi kysymässä Cornelialta (tarjoilijatar) että soittaisiko hän meille taksin niin käymme sairaalassa. Hotellin johtaja John lähti saattamaan meitä sairaalaan, koska pimeällä ei ole turvallista liikkua, edes taksilla. Ystävällistä Johnilta. Heidi lähdi myös matkaan henkiseksi tueksi. Olo oli turvallinen, mutta vähän kyllä itketti kun tuntui kurjalta ja jännitti.

No, proseduuri oli kutakuinkin sama kuin edelliskerralla, mutta pääsimme nopeammin kun oli ilta ja potilaita vähemmän. Tällä kertaa ystävällinen naislääkäri totesi, että minulla on ameeban lisäksi suolistobakteeri-infektio. Sain toiset antibiootit ja panadolia. Njaa..

Perjantaina vointi huononi entisestään. En ollut nukkunut kahteen yöhön, enkä syönyt juurikaan kahteen päivään. Kuumetta piti edelleen. En jaksanut lukea, kuunnella musiikkia, katsoa telkkaria tai edes facebookata, and that´s a lot! Jarkko ei tällä erää löytänyt enää ehjiä ja tarpeeksi paksuja suonia, joihin oltaisiin saatu tippa laitettua. Nämä ihanaiset kanssamatkustajani vaativat jälleen viedä minut sairaalaan, jonne lähdin vastustellen. Tällä erää turvajoukkona oli Ella, Nina ja Hannele. Pakkasin jo mukaan yövaatteet, wc-paperia, pesuaineita, vettä tms. siltä varalta että jään sairaalaan yöksi. Kello oli puoli kaksitoista.

Sain sairaalassa myös korvahierontaa. :)

Pääsin melko pian lääkärin vastaanotolle ja Ella tuli toisiksi korviksi, sillä ei ollut lainkaan varmaa että tajuaisin puoliakaan mitä minulla sanottaisiin. Kerroimme kuinka kuivunut saatoin olla ja jatkuvasti lisääntyneestä vatsan kramppailusta. Sain kahta tai kolmea lääkettä suonensisäisesti ja nesteytystä. Kuume hävisi samantien ja olo reipastui. Parin tunnin reissun jälkeen olin valmis lähtemään hotellille mukanani elektrolyyttijuoma-annospusseja. Nukuin yön hyvin.

Tänään olen pitänyt itselläni nestelistaa ja koittanut nauttia vähän väliä jotain syötävää ja juotavaa. Nämä muut mulle nauraa, pöydällä on input ja output lista. Olo on jo paljon parempi. Saa nähdä mitä nämä tulehdukset jättävät jälkeensä. Riskit oli tiedossa matkaan lähtiessä, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Kävin äsken kattoterassilla hakemassa soodavettä ja haukkaamassa raitista ilmaa. Samantien katolle tullessa Cornelia huudahti "Rikka!" ja sain aploodit henkilökunnalta (Victor, Wyclife, Nicholas ja Cornelia) kun olin jo tolpillani! Ihanaa porukkaa tämä meidän Duke-perhe! :)

Ollaan pyritty ilmottamaan opettajille ja organisaation jäsenille tilanteesta, ja tietenkin myös kotiin.
Nyt odotellaan että vatsa rauhottuu, jotta pääsen jatkamaan toista lomaviikkoani.

Näillä mennään! :)