Safari 7.-9.10.11

Lähtö oli perjantaina aamulla klo 06:45, kun Josef-kuskimme tuli hakemaan hotellilta. Otettiin opettajat kyytiin heidän hotelliltaan ja lähettiin ajamaan kohti Masai Maran kansallispuistoa lounais-Keniaan. Matka oli kilometreissä lyhykäinen, noin 250km Kisumusta. Aikaa meni kuitenkin noin yhdeksän tuntia. Osasyy on se, että tiet ovat todella huonokuntoisia. Ne on päällystetty, mutta välillä päällyste on irronnut ja tilalla on suuria kuoppia. Niitä sitten väistellään, ajellaan vastaantulijoiden kaistalla, keskellä tietä tai ojassa. Jos niitä ei ole, on tiehen on rakennettu hidasteita. Toisaalta hidasteet on tarpeen, sillä Joosepin kaasukenkä ei ole kevyimmästä päästä. Ohitustilanteissa on laitettava silmät kiinni, ellei halua rytmihäiriöitä. Jos tiellä on este, joka voi siirtyä, kuten kävelijä, mopoilija, auto, lehmä tms, niin sitten painetaan tööttiä kunnes se väistyy.

Toisaalta reilun kolmen tunnin viivästystä aiheutti yllättävä tien tukko, mielenosoitus. Se oli järjestetty tielle, tai siis sillalle, jonka kautta useimmat safarituristit saapuvat maastureissaan ja pikku pakuissaan. Mielenosoittajat halusivat paikalle jotain virkamiehiä ja vaativat jollekkin tielle korjausta. Kuski kävi välillä tiedustelemassa tilannetta ja kielsi meitä vankasti poistumasta autosta. Autojono oli ties minkä mittainen, jos voisin arvailla, niin ainakin 60-70 autoa yhteensuuntaan. Toisesta suunnasta palaileva jono oli hieman lyhyempi.

Suomen ulkoministeriö tiedottaa matkustustiedotteessaan Keniaan:

"Vaaratilanteita tai liikennekaaoksia saattavat muodostaa myös erilaiset mielenosoitukset, jotka helposti muuttuvat väkivaltaisiksi, jopa ihmishenkiä vaativiksi."

No, minkäs teet, tie on tukittu ja ulospääsyä ei ollut. Ihmisiä kulki edestakaisin, kädessään pamput tai kepit ja vyötäröllään veitset tupessa. Toisilla oli haparalla käsialalla kirjoitettuna keltaiselle kartongille iskulauseita. istuttiin visusti autossa ja odotettiin. Ja odotettiin. Parin tunnin kuluttua, muutamat ihmiset kiertelivät turistien autojen läheisyydessä, josko niistä olis vahingossa tarrautunut jotain arvokasta mukaan. Ojanpuoleisella auton sivulla kiersivät pikkupojat, jotka näppärästi raollaan olevasta ikkunasta pihisteli kaikkea käteen sopivaa. Hyvin ovelaa, ellen sanoisi. Autossa olijat tuijottivat kun joku virkamies saapui paikalle ja neuvottelut alkoivat, ja sillä välin nopea pikkukäsi kävi käsilaukulla. Edes päitä ei näkynyt, kun lapset oli niin matalia. Meillä säästyi kaikki rahat ja muukin tavara, pidettiin ikkunat ja ovet kiinni ja juotiin vettä, syötiin pähkinöitä ja katseltiin ohi köpötteleviä vuohia..

Lopulta tie saatiin auki ja mielenosoitus päättyi. Päästiin jatkamaan matkaa kolmen tunnin odottelun jälkeen. Olo oli onnellinen.

Saavuttiin perille majapaikkaan, jossa odotti telttamajoitus. Teltat oli suuria, puiden ja pensaiden varjostamassa ympäristössä. Niissä oli sekä suihku, että vesivessa. Omituista, mutta mukavaa.



Meijän vartijat

Majapaikan vieressä sijaitsee pari Masai-heimon kylää. Kylästä ”lainatut” soturit työskentelevät majapaikassa vartijoina. Heillä on suuuuret veitsensä, koiransa ja leijonan voimat. Näyttävät kummalta, ovat sydämellisiä.

Masai miehiä

No, käytiin vessassa ja nopealla myöhäisellä lounaalla (klo 16) ja lähdettiin ensimmäiselle safari ajelulle. Kuski nosti matatumme katon ylös, jotta voitaisiin sieltä kuikistella eläimiä. Nähtiin jo heti paljon, mm. antilooppeja, gaselleja, impaloita, norsuja, kirahveja, puhveleita, sakaaleja, seeproja… Oltiin ensimmäisellä reissulla vajaat kolme tuntia ja sitten tulikin jo pimeys, humps! Palattiin teltoille ja keittiössä oli illallinen. Se oli riisiä ja sitkeää lammasta. Onneksi söin paljon alkukeittoa ja paahtoleipää.

Seuraavana aamuna lähdettiin muistaakseni 6:30 aamusafarille. Eilisten näkemiemme eläinten lisäksi nähtiin naarasleijonia pentuineen ja leopardi nauttimassa aamuhetkistään puussa. Tällä kertaa kierrettin jo pitempi lenkki, ja saatiin vähän vaikutelmaa siitä miten iso savanni voikaan olla.

Palailtiin lounaalle majapaikkaan, saimme riisiä, pastaa, linssi-kasvis-soosia ja kaalia. Ja paahtoleipää. Lounaan jälkeen tutustuimme omaan soturiimme ”Moskiitoon”. Ei osattu lausua hänen nimeänsä, niin kuhan jotain vähän sinne päin… J Moskiitto johdatti meidät kävellen heimokyläänsä ja esitteli matkalla kaikki hyötykasvit joita matkan varrelle osui.

Ensimmäisenä oli puu, jonka lehtiä hierotaan iholle ja säästyt moskiittojen pistoilta. Toisena puu, jonka lehdet ovat kuin hiekkapaperia. Kynsille, hiontaan… Kolmantena puu, jonka juurta sekoitetaan leijonan vereen ja hunajaan ja mihinkäliekaikkeen, niin soturit saa voimaa. Ja paransiko se myös malariasta. Tässä vaiheessa Moskiito kertoi rituaalista, jonka nuoret Masai miehet käyvät läpi. Akaasia puun piikki painetaan korvan yläpäästä ruston läpi, tehdään reikä. Sitten leikataan korvalehti puukolla, että sitä saadaan sitten venytettyä isoksi lerpuksi rinkulaksi.

Sitten heimomiesten pitää opetella tekemään tuli puita toisiinsa hinkkaamalla. Sitten noin 20 Masai nuorukaista viettävät viisi kuukautta savannilla, ihan vaan selvitäkseen hengissä. Siellä täytyy metsästää leijona ja tehdä sen verestä se sotku ja sitten on soturi. Kaikessa lyhykäisyydessään näin.

Sitten oli pensas, jonka vihreitä lehtiä ihoon hinkkaamalla saadaan maalattua itsensä punaiseksi. (?) Viimeisenä oli vuorossa Morning Glory. Eli wc-paperi. Pehmeä ja hyvä märkälujuus. J Mietittiin oisko pitäny hotellille ottaa, kun oma wc-paperi on niin ohutta..

Tässä ihmetellään luonnon vessapaperia.

Käytiin tutustumassa Masai lasten kouluun. Vaikka oli lauantai, opetusta oli ainakin yhdessä luokassa. Rehtorin tapaamisen jälkeen piti tehdä lahjoituksia johonkin koulun projektia varten. Annettiin jokunen roponen, sillä täällä ei voi olla varma meneekö raha siihen tarkoitukseen mihin on mainittu.

Sitten päästiin itse Masai kylään. Kerron tarkemmin myöhemmin kylästä, kuin myös safarin eläimistä kuvineen. Kylässä kyläilyn jälkeen jatkettiin matkaa taas safarille. Keskipäivällä eläimet nukkuvat piilossa, joten sillon ei kannata vaivautua niitä etsimään. Nyt ajeltiin vielä pitemmälle ja savanni vaan jatkui ja jatkui silmänkantamattomiin. Puhvelilaumoja, seepra- ja gnulaumoja näkyi joka puolella. Kylläpä niitä onkin paljon! Kierrettiin vuorien ympäri ja ämpäri. Kuski jutteli radiopuhelimen ja kännykän välityksellä toisille kuskeille ja he informoivat keskenään missä milloinkin oli jotain jännää nähtävää. Pääasiassa ajelu on leppoisaa ja melko rauhallista, mutta välillä saatiin adrenaliiniryöppyjä kun radiopuhelimesta tuli kuskille hyviä uutisia ja sitten taas Jooseppi painoa pedaalin lattiaan ja sitten mentiin! Kuskit juttelevat swahilin kielellä, joten meille jäi vain arveluksi mitä edessä mahtoi olla. Kyyti oli kun mitäkin rallia, mutkat suoriksi, seeprat alta pois, ojan yli vähän hyppien, auton pohja maata viistäen ja savannituuli korvissa humisten.

Tilanteen mentyä ohi, kuski paineli yhtä kovaa takaisinpäin. Jossain vaiheessa kuski huuteli taaksensa mennessään, että ”Katsokaa, auringonlasku!” Joo-o, siellä se oli takanamme, olis saanu nättejä kuvia, mutta tilanne oli jonkun verran epäromanttinen kun kamera heilui 20 senttiä puoleen ja toiseen kun vauhti oli niin kova ja tie töyssyinen. Mutta meillä oli kiire ehtiä pois alueelta ennen pimeää. Oltiin me aika kaukana, koska ajettiin tunti sitä hirmusta vauhtia yhtäsoittoa. Sitten saatiin vähän noottia vartijalta, meni puoli tuntia liian myöhään. Kello oli seitsemän kun tultiin teltalle ja mentiin illalliselle. Spagettia ja jauhelihakastiketta. Ja paahtoleipää. Puoli yhdeksältä nukkumaan, kukaan ei jaksanut enää kissaa sanoa, nopea suihku ja pää tyynyyn. Aamulla olis puoli kahdeksalta lähtö.

Lähdettiin aamulla matkaan ja nyt ajettiin kauas Tansanian rajalle asti. Saatiin poistua autosta rajalla ja ottaa valokuvia. Pelotti. Kuski kertoi, kuinka eläimet harvemmin hyökkäävät mustien kimppuun, koska masai soturit metsästävät heitä, ja eläimet ovat tottuneita pelkäämään. Mutta valkoiset sen sijaan ovat varsin maukkaita…hmm.. Mietiskelin vain että montakohan silmäparia meitä sillä hetkellä tuijotti ja mitäköhän lajia. J

T niinku Tansania ja K niinku Kenia

Nähtiin upeita maisemia ja paljon eläimiä. Vuoristokyliä, joissa ihmiset ihan oikeesti asuu niissä lehmänlantamajoissa. Naiset rakentavat talot täällä. Paluumatka ”kotiin” Kisumuun oli pitkä ja kuoppainen. Väsytti ihan kamalasti ja oli nälkäkin, mutta maaseutu on ihanaa ja puhdasta, ei paljon montut tiellä haitannut.

Safari kesti kokonaisuudessaan 3vrk ja maksoi 11229Ksh eli noin. 112e + 80Usd majoitus. Teltat oli siistit, yöpyminen oli turvallista, henkilökunta oli sydämellinen ja safari oli unohtumaton. Pääsin sinne, minne olen aina toivonut pääseväni. Täytyy sanoa, että elin unelmaani näiden kolmen vuorokauden aikana. Toivoin, että olisin saanut jakaa kokemuksen lähimpieni kanssa, tuli ihan onnen kyyneleet. Ei sitä voi sanoin kuvailla. Kiitos kaikille, jotka ovat tämän tavalla kuin toisella mahdollistaneet!