Suomen suurlähetystö

Itsenäisyyspäivän iltana laittauduimme hostellissa viimesen päälle tamineisiin ja lähdimme taksilla kohti Suomen suurlähetystöä. Christina tuli mukaan Markuksen”tyttöystävänä”. Paikka oli hieno. Takapihalla oli telttoja, joissa oli juomatarjoilu. Tarjoilijat kiersivät tarjoilemassa pieniä suupaloja, samosasia, kanavartaita, karjalanpiirakoita tms. Pihalla oli uima-allas, jota ympäröi kynttilät. Orkesteri soitti musiikkia ja tunnelma oli leppoisa. Paikalla oli suurlähettiläitä eri Euroopan maista ja kovin tärkeän näköisiä ihmisiä, taiteilijoita ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Kiertelimme ihmisten keskellä ja koitettiin sopeutua joukkoon. Suomen Suurlähettiläs Sofie-From-jotain piti puheen. Esittävän taiteen opiskelijamme Maija, Kaisuli, Maria ja Ninni tekivät ex tempore esityksen lavalla ja lauloivat komeasti kaksi kappaletta, jonkun Karjalaisen kansanlaulun ja ”Minun kultani kaunis on”.

Itsenäisyyspäivänä 6.12.2011 Nairobissa, Suomen Suurlähetystössä

Christina ja Riikka

Nopeasti ilta kuitenkin sai sen perinteisen suomalaisen käänteen, että ihmiset tulivat liian juovuksiin. Jossain vaiheessa noin seitsemänkymppinen juopunut mummo hätisteli vieraita pois ja aukoi päätänsä kaikille kovaan ääneen englanniksi. Loppuillasta hänet oli kannettu pois vahden vartijan toimesta hameeseensa pissanneena. Erityisen legendaarinen lisä illan kulussa oli se, että Maija tutustui eritrean presidenttiin Issaias Afeworkiin. Tilanne päättyi, kun Eritrean presidentti puristeli Maijaa pakaroista.

The President

Meillä oli kuitenkin hauskaa, mutta totesimme, että Itsenäisyyspäivän juhlat Suomen Suurlähetystössä kuulostaa paljon hienommalta kuin mitä se on. Lähdimme taksilla (Nairobissa on taksit on muuten ihan kamalan kalliita!) hostellille, tosin huoltsikan kautta. Oli muuten ehkä ensimmäinen näkemäni "oikea" huoltoasema kolmeen kuukauteen. Sellanen kuin millaiseksi me huoltoasemat miellämme. Taksit oli odotellut meitä ilman "lisämaksua" suurlähetystön pihassa koko juhlan ajan. Tilattiin hampparit ja pizzaa tms. ja pidettiin vähän niinkun jatkot ABC:llä. J

Seuraavana päivänä lähdimme Even ja Christinan kanssa Ciraf centeriin katsomaan kirahveja ja norsujen orpokotiin katsomaan norsuja. Päivä oli leppoisa, saatiin auto ja kuski koko päiväksi. Käytiin vierailemassa myös Kazuri-tehtaalla. Tehtaalla valmistetaan käsin tehtyjä koruja. Kiersimme koko tehtaan, prosessi prosessilta ja lopulta pääsimme ostelemaan kauniita koruja.

Naisia töissä korutehtaalla

Norsujen orpokodissa oli ”näytös”, jossa eläintenhoitajat syöttivät kaksi tuttipullollista maitoa per norsu. He kertoivat jokaisen norsun tarinan. norsuja hoidetaan viisi-kymmenen vuotta orpokodissa, josta se lähetetään Wild Life Cervice:en. Siellä norsu saa opetella elämää luonnossa. Lopulta ne päästetään luontoon. Norsut kiintyvät kovasti hoitajiinsa ja pienet norsut jopa itkevät, jos hoitajat jättävät heidät yksin. Siksi hoitajat ovat 24 tuntia vuorokaudessa niiden kanssa ja nukkuvat norsujen aitauksissa.

CIRAF CENTRE

Ciraf Centressa saimme syöttää kirahveille jotain papanoita. Yksi kirahvi tökki valtavalla päällänsä, jos sille ei heti antanut namupaloja. Se oli vähän pelottava. Mutta toisen kanssa päästiin ihan pussailemaan. J Voi että ne on hienoja eläimiä!!

Näiden retkien jälkeen lähdettiin ajamaan rautatieasemalle, sillä seuraava etappi oli Mombasa. Heta, Heidi ja Markus lähtivät takaisin Kisumuun.