Menolippu Mombasaan

Junamatka oli jännä kokemus. Täällä kun kaikesta, jopa vaan juna- tai bussimatkasta voi saada seikkailun. Ensinnäkin, juna oli höyryjuna. En oo ikinä ennen menny höyryjunalla. J Junan käytävät olivat ahtaita. Olimme ykkösluokassa, mutta juna näytti lähinnä vähän ränsistyneeltä versiolta VR:n sinisistä pikajunista. Hintaan kuului illallinen ja aamiainen, matka kesti 15 tuntia. Junan työntekijä tuli toivottamaan meidät tervetulleiksi ja antoi lakanat vuoteisiin. Hän kertoi kuinka ikkunat ja ovet lukitaan ja kuinka välttämätöntä tämä on, sillä joku saattaa kiivetä junan ikkunasta sisään ryöstämään. Jeps. Tulipa turvallinen olo. Ja sitten kun kello soi, niin on aika siirtyä ravintolavaunuun ruokailemaan. Juna tuksutteli hiljalleen liikkeelle ja ihan oikeasti sen vierellä olisi voinut juosta ja pysyä vauhdissa mukana. Kyllä se välillä kiihdyttelikin. Kyyti oli hyvin pomppuista, ihan kun oisi ollut trampoliinilla.

Tässä se nyt on; Menolippu Mombasaan

Ystävykset :)

Junan ilmastointi

Parin tunnin kuluttua käytävällä käveli mies helistämässä vellikelloa. Ravintolavaunu oli suoraan kuin 50-luvulle sijoittuvasta englantilaisesta elokuvasta. Pöydät oli katettu ja tarjoilijat tarjoilivat ruokaa ja juomia. Tarjolla oli kanaa, nautaa ja kasviksia, sekä riisiä tai (kylmää) perunamuusia. Jälkiruuaksi oli hedelmäsalaattia ja teetä tai kahvia. Ruoka oli hyvää, paljon parempaa kuin vaikka lentokoneessa.

Illallisella junassa

Maisemia katsellen, Christina, Eve ja minä

Ruuan jälkeen mentiin hytteihin ja istuskeltiin iltaa muutaman tunnin ajan. Maija loukkasi sormensa rinkkaa kaivellessaan ladyshaverin terään ja menetti sormenpäänsä. Eve puhdisti ja paikkasi sormen ja sitten toivottiin että bakteerit eivät löytäisi tietänsä mehukkaaseen haavaan.

Sitten pikkuhiljaa jokainen vuorollaan kömpi punkkaansa nukkumaan. Meillä oli kahden hengen hytit, mutta kahden vierekkäisen hytin välinen ovi voitiin aukaista, joten saimme neljän hengen hytit.
Vedimme ikkunat ja ovet säppiin ja nukahdettiin hiljalleen junan kevyesti pomputtaessa.

Aamulla heräsimme vellikellon ääneen ja kömmimme punkasta ja menimme aamupalalle. Aamupalalla oli paahtoleipää, munia, hedelmiä, makkaraa, papuja ja teetä tai kahvia. Olo oli kerrassaan räjähtänyt, räjähtäneempi kun Ruisrockissa 1999.

Mitä lähemmäksi Mombasaa saavuimme, sitä kuumempi ja kosteampi oli. Se kosteus oikeesti kasvoi tunti tunnilta ja olo kävi koko ajan nuhjuisemmaksi ja nuhjuisemmaksi. Juna pysähteli välillä ja jatkoi taas. Se saattoi pysähtyä keskelle ei mitään, tai slummialueen reunaan. Joka pysähdyksellä kuitenkin kuului lasten ääniä ja tervehdyksiä. Äkkiä katsottuna juurikaan missään ei näkynyt ketään, mutta yht äkkiä junan vieressä seisoi rivi lapsia mzunguja kummastellen. Kaikki huiskuttivat ja juoksivat pitkin maissipeltoja junaa tervehtimään. Kerran olimme pysähdyksissä jonkun teknisen vian vuoksi noin reilun tunnin. Valtion rautatiet.

Marian otoksia junasta

Isä ja poika

Noo..pikkusen jos juna on kallellaan..

Junan käytävä.

Eve sieltä kurkkii!

Toimii kun junan vessa

Tässä on sänkyjen vuodevaatteet