Kolari ja Nairobi

Vaikkakin lahjoitusasian parissa kulunut aika on ollut antoisaa, olemme olleet aika poikki ja stressaantuneita. Mutta sitä varten on loma! 

Lähdimme 5. joulukuuta porukalla Nairobiin Masenon tyttöjen ja Christinan kanssa. Meitä oli Markus, Heta, Heidi, Eve, Kaisuli, Ninni, Maija, Maria, Christina ja minä. Tarkoituksena oli tähdätä itsenäisyyspäivän juhliin Nairobiin Suomen Suurlähetystöön. Tilasimme kyydin Zaira Toursilta, joka on antanut edulliset hinnat kaikille ”retkillemme”. Pakkasimme rinkat matatuun ja hyppäsimme kaikki kyytiin. Matka-aika on noin kuusi tuntia, jos ei ole kummempia pysäytyksiä matkalla.

Lähdimme aamulla kuudelta. Oltiin parisen tuntia jo ajaa körryytelty kun alko nukuttaa. Minä torkuin jatkuvasti penkissä, ei meinannut silmät pysyä auki ollenkaan. Nojasin päälläni etummaiseen penkkiin. 
Unen läpitaisin tuntea kun matatu hidasti ja ylitti tiessä olevan hidastetöyssyn. Sen perään paukahti ja korvissa soi. Avasin silmät ja näin vain savua. Luulin, että minua oli ammuttu päähän. Päässä oli hirveä kipu ja pyörrytti. Sit ajattelin, että koska pystyn ajattelemaan, ei minua ehkä sittenkään ole ammuttu päähän.. hmm..
Kuulin kun joku huui takapenkiltä, että Eve ja Riikka, me ajettiin kolari, menkää ny kattomaan mitä sille toisen auton matkustajille kävi. Katsoin taakse ja näin auton keula rutussa. En kyennyt liikkumaan, koska en vaan tajunnut mitään. Huimasi. Lopulta älysimme purkautua ulos autosta.

Melkein jokainen valitti päätä, polvea tai selkää. Maria istui etupenkillä, mutta säästyi ilmalennolta turvavyön ansiosta. Takanamme ajanut auto ei ollut huomannut edessä olevaa hidastetta ja ajoi arviolta 80km/h vauhtia meitä päin, kun me sen sijaan olimme miltei pysähdyksissä. Takatilaan pakatut rinkat ja matkalaukut pehmensivät iskua sen verran, että Heidi ei saanut takapenkillä pahempaa osumaa. Heta menetti näkönsä hetkeksi törmäyksen jälkeen. Sen kummempia vammoja ei kenellekään tullut. Takana ajavan auton kuski oli purrut kieleensä ja menetti siitä pienen palan. Lisäksi hänellä oli rintakehällä kipua, koska hän iskeytyi rattiin. Kukaan ei loukkaantunut vakavasti, mutta säikähdimme todella. Muutamalta taisi tulla itkukin, itseni mukaan lukien.

 

Zaira Toursin kuski tarkasti, että kaikki olemme kunnossa ja hän soitti poliisin ja automekaanikon paikalle. Ambulanssia ei ole. Koska oltiin Afrikassa, heidän saapumiseen meni luonnollisesti pitkään, noin kaksi tuntia. Poliisi kävi myös katsomassa että meillä on kaikki ok ja erityisen huolissaan he olivat niistä, ketkä olivat itkeneet ja heistä, ketkä istuivat takapenkillä. Kuski tilasi meille uuden matatun, jolla voisimme jatkaa matkaa. Takaluukku oli painunut sen verran ruttuun, että sitä ei saatu aukaistua noin vain. Mekaanikot pyörivät ja hyörivät ja paukuttivat ja sahasivat. Lopulta saimme matkatavarat ulos, uuden matatun ja kuskin. 

Kiittelimme kovasti avusta ja hyvästelimme ”ystävät”, jotka olivat kahden tunnin ajan meitä tienposkessa tuijottaneet. Ympärillämme parveili koko odotusajan masaimiehiä ja -lapsia. Lapset seisoivat hiljaa ja tuijottivat, miehet mittailivat meitä katseellaan ja supisivat. Hokkus pokkus, tien varteen ilmestyy 9 valkoista naista, mikäs sen parempi hetki katsella kenestä olisi itselleen vaimomatskua.

Milimani backpackers, Nairobi

Lopulta pääsimme turvallisesti perille Nairobiin, Milimani backpackers hostelliin. Hostelli oli viihtyisä ja edullinen, suosittelen reppureissaajille Nairobissa! Hostellissa oli pyykinpesukone!! Jei! Sellaista en olekaan nähnyt sitten kolmeen kuukauteen. Maksoin 100ksh per vaate (n.90snt) pesusta, mutta oli pakko, koska kolarin aikana rinkassani ollut appelsiinimehu oli poksahtanut auki ja kaikki vaatteet oli yltäpäältä raikkaan appelsiinin tuoksuisia ja keltaisia. Hostellissa oli kaksi koiraa, Scoopy oli isompi valkoinen koira ja sitten oli pieni eloisa pentukoira, jolla ei ollut nimeä. Koirat nukkuivat sohvilla ja penkeillä siinä missä mekin.

Scoopy

Seuraavana päivänä lähdimme Nairobin keskustaan shoppailemaan. Mukanamme oli Even tuttava Antony. Hän on kenialainen, mutta muuttanut yksitoistavuotiaana Suomeen ja puhuu täydellistä Suomea. Hän oli tyttöystävänsä kanssa sattumalta samaan aikaan Nairobissa ja myös menossa itsenäisyyspäivän juhliin.

Noname

Nairobin keskusta on kiireinen ja äänekäs, ihan kuin mikä tahansa suurkaupunki. Liikenne on aivan järkyttävä, varsinkin siksi kun täällä ei ole liikennesääntöjä. Se kuka tööttää koviten, saa mennä ensin. Tai vaihtoehtoisesti voit vain näyttää kädellä merkkiä että minä menen nyt. jokainen pitää itse huolen siitä, että ei jää auton alle tai tule törmätyksi. Liikennevalotkin olivat, mutta jostain syystä me ainakin ajettiin punaisia päin..

Mutta, jos kärsivällisyyttä ja energiaa riittää, Nairobin keskustassa on valtavasti ostospaikkoja, hintahaitari on suuri. Voit maksaa samaa hintaa kuin Suomessa tai sitten kolmasosan siitä. Kaikkea on tarjolla ja aina voi tingata. Ostin kengät ja laukun iltaa varten, muuhun ei riittänyt virtaa.