Perillä

Pitkä matka Afrikkaan alkoi maanantaina klo 13, kun Ellu ja Pekka lähtivät saattamaan kohti Helsinki-Vantaata. Lento Amsterdamin ja Nairobin kautta Kisumuun kestäisi yhteensä 16 tuntia. Oikeestaan sitä ei osannut edes jännittää, kun reissuun on tullut valmistauduttua niin pitkään. Mieli oli jotenkin kummallisen rauhallinen. Tavaraa on mukana käsimatkatavarat, täysi rinkka, täysi suuren suuri pinkki matkalaukku ja läppäri. Kiloja yhteensä n. 52,9.

Nairobin kentällä; Heidi, Heta, Markus, Hannele, Ella, Eveliina, minä, Nina ja Mirva-opettaja.

Lento oli pitkä ja erittäin väsyttävä. Lentosukat oli jalassa ja Aspirinit nielastiin lähtiessä, mutta silti jalkoja pakotti. Onneksi mukana oli myös silmälaput ja korvatulpat, että sai edes pari tuntia nukuttua yölennolla. suosittelen vakavasti myös unipilleriä lennon ajaksi jos yhtään epäilyttää, ettei saa nukuttua. Matka Amsterdamiin meni siinä vähän hytistessä ja höpötellessä muiden lähtijöiden kanssa. Perillä Nairobin kentällä touhu alkoi sitten välittömästi hyvin afrikkalaiseen tyyliin, kun viisumijono eteni etanakyytiä. Mustapukuinen herrasmies tuli siirtämään meidät toiseen jonoon jonottamaan, johon jo yritettiin jonottaa. Hetken jonotettuamme toinen mustapukuinen herrasmies tuli taas käskemään toiseen jonoon, sinne samaan missä jo sitä ennen oltiin. Viisumin saaminen kesti kahdeksalta oppilaalta kutakuinkin reilun tunnin. Meidät valokuvattiin ja otettiin sormenjäljet kummastakin räpylästä. Sen jälkeen pääsimme vähän matkaa eteenpäin, jolloin selvisi, että meidän tulisi ottaa laukkumme hihnalta ja raahata ne uudelleen check-in:in.

laukkujen jonottamisesta selvittyemme päästiin jonottamaan koneeseen. Eikun ensin bussiin joka vei koneelle. Nairobissa ei tullut kummempaa afrikkatunnelmaa, ja sääkin oli pilvinen. Tunnin lentomatkan jälkeen kone kaarteli Viktoria-järjen yllä ja laskeutui turvallisesti maan kamaralle. Sitten alkoikin olla jo sellaista maisemaa jota oli ehkä oottanut. Ei kuitenkaan ihan kun Leijonakuninkaasta, että kirahvit ja norsut juoksentelisivät vastaan. Kauempaa ihmeteltiin että mikä ihmeen ihmispaljous kentällä oli aitojen takana, mutta se osoittautuikin suureksi koululaisryhmäksi. Epäselväksi jäi, mitä he siellä tekivät.

Tapasimme Samsonin, joka on tuutor-opettajamme. Hän otti meidät sydämmellisesti vastaan ja toivotti tervetulleeksi. Raahustimme viimeisillä voimilla Maseno Universityn bussiin. Sitten lähettiin kohti Kisumun kaupunkia ja hotellia.

Matkalla nähtiin kait jotain vähempivaraisten asuinaluetta. Ihmisiä käveli ees sun taas joutilaan näköisinä lehmien, kanojen, kukkojen ja vuohien seassa. Vähän väliä näkyi roskakasoja, joita hävitettiin polttamalla. Siitä siis makeahko ominaishaju joka maassa vallitsee... Lapsia ei näkynyt juurikaan, suurin osa oli kai kouluissa. Talot on rakennettu mitkä mistäkin, aaltopellistä tai jostain maa-aineksesta, kenties savesta. Jos talo on kauppa tai koju, seinään on kirjoitettu sen nimi maalilla.

Dream girl hair Saloon

On myönnettävä, että kulttuurisokki kolkutteli välittömästi kaupunkiin tullessa. Vaikka sitä onkin pitkään varustautunut ja valmistellut lähtöä, tutustunut maahan ja sen kulttuuriin, kokemus oli hiljentävä. Itsellä meni totaalisesti jauhot suuhun katsellessa bussin ikkunasta ulos. Ihmiset löntystelevät pitkin teitä, alla pientareella, toiset nukkuvat sikeää unta puiden varjossa. Maahas on levitetty vilttejä tai muoveja, joiden päällä myydään mitä sattuu. Hedelmiä, kanamunia, vöitä, kenkiä, miesten kauluspaitoja, mekkoja, koruja tms. Osa asusteista näytää käytetyiltä, ja niitä ne ovatkin. Tässä kohtaa sopii miettiä, mihin järjestöjen lahjoittamat keräysvaatteet päätyvät.

Illalla olimme todella väsyneitä ja käytiinkin jo ennen yheksää nukkumaan, jokainen oman hyttysverkkonsa suojiin. tuli kyllä mietittyä, että mihin minä oon taas itteni pistäny ja tuli perhettä ikävä. Emme juurikaan puhuneet mitään kämppikseni Eveliinan kanssa, kumpikin vain purki tavaroitaan hiljakseen kaappeihin. Ajattelin, että ehkä väsymys ja kulttuurisokki yhdessä vei mielen hieman matalaksi. Mutta voin kertoa, että se oli hetkellistä, tänään on mieli jo aivan toinen. :)

Hotellista ja kaupungista kerron toisena päivänä lisää, nyt on käytävä nukkumaan, sillä huomenna lähedemme opettajatar Olympian opastuksella shoppailemaan.. Hmm..