Kirkonmenot ja muutakin

Eilen päivä alkoi hieman hiljaisemmalla katumetelillä, koska on sunnuntai. Kello kahdeksalta painelimme tuk tukilla kirkkoon. Hieman huvitti kun neljä naista työntää pyllynsä pieneen tuk tukiin pyhävaatteissaan ja möykkyinen matka kohti kirkonmenoja alkaa. Mun mielestä tuk tukeissa pitäis olla kypäräpakko sisällä matkustajilla. Tuk tukeilla tai kävellen toimii siirtyminen paikasta toiseen. Pidenpiin matkoihin matatu, eli henkilöpakettiauto tai mikä lie. sisään tungetaan niin paljon ihmisiä kun mahtuu. On siellä välillä varmasti eläimiäkin. Yhtenä päivänä näin kun noi kymmenvuotias poika kantoi kainalossaan muovipussia, jonka suuaukosta törrötti kukon pää. Kukko oli siis elävä ja katseli tärkeän näköisenä muovipussista. Pannuun oli menossa, tietäis vain.

Tuk tukin kyydissä

Tuk tukeja parkissa

Kirkko oli kaunis rakennus, ei tosin ihan sellainen kuin Suomessa ollaan totuttu. Sisällä oli valkoisia muovisia puutarhatuoleja, jotka oli asetettu oikealle ja vasemmalle vastatusten. Keskellä oli muutama rivi tuoleja kohti lavaa. Lavan vieressä oli rummut ja miksaajan koppi. Lavalla oli kaksi naista ja mies, jotka lauloivat gospel-tyyppisiä lauluja ja yleisö taputti ja lauloi mukana. Meidät esiteltiin vieraina Suomesta, jossa ihmiset kävelevät vetten päällä. Opettajatar Olympia oli siis kertonut, että talvella meillä on järvessä jäätä... Meidän omat opettajamme Mirva ja Päivi pääsivät myös lavalle, kiittämään vierailusta. Ilmeistä päätellen eivät olleet ihan varautuneet siihen, mutta hienosti meni!

Jossain vaiheessa piti kait tunnustaa synnit ja huutaa ne ääneen. Viereisessä penkkirivissä oleva nainen alkoi yhtäkkiä pitää kummallista ääntä kielellään. Se holpotti ja polpotti... Huh. Sitten kerättiin vapaaehtoisia, joilla on yhteys Jumalaan, mutta jotka ovat joutuneet vastoinkäymisiin siitä huolimatta. Neljä nuorta naista saapuivat lavan eteen ja heillä oli kaksi esirukoilijaa ja muut yhteisön jäsenet puheenpitäjän tai jonkinlaisen papin (?) johdolla rukoilivat heidän kanssa. Sitten naiset lähtivät vielä ulos rukoilemaan lisää. Lapsia ei kirkossa ollut sisällä, mutta ohjelmaan kuului toki myös lapsien siunaaminen ja tässä vaiheessa lapset saapuivat ulkoa lavan eteen siunattavaksi. Sitten lavan edustalla oleviin pönttöihin vietiin lahjoituksia, rahaa tai mitä vain. Viimeisenä pappi piti pitkän saarnan avioliitosta. Yleisön kuuluu ilmeisesti aina huudahtaa "Amen!" kun lauseessa esiintyy "Lord".

Kirkon pihalla.

Kirkonmenojen jälkeen Olympia vei meidät torin läpi kangaskaupoille. Hinnat olivat kuulemma liian kalliita 350Ksh eli 3,5e palalta, joten hän jatkaa sopivan kojun etsintää joskus toiste. Pala on sen kokoinen kun minun kokoiseni käsien "siipiväli" kerrottuna kahdella. Kai sekin riippuu myös myyjästä. Täällä ei pidä paikkaansa mitkään aikataulut, hinnat, sovitut tapaamiset ym. Kaikki vaihtuu. Jos ei ole tottunut odottamaan, niin täällä siihen on pakko tottua. Kirkossakin sai poistua ja sinne sai tulla miten vain ja joku saattoi vastailla kännykkäänkin kesken kaiken eikä kukaan ollut moksiskaan, vaan kaikki jatkoivat rukouksiaan pitäen käsiä ylhäällä kämmänpuolet eteenpäin.

Kangaskaupoilta lähdimme taas tuk tukilla kohti lounaspaikkaa. Luvassa oli kalaa. Kesken syömisen kysyttiin , että mikähän silli se pöydällä pötköttää. Meillä oli pöydällä viisi tilapiaa, eli puna-ahventa. Tilapiat ovat ikäänkuin uhanalaisia kalalajeja joita ei saisi kovin paljoa syödä. Niiden kanta on pienentynyt huomattavasti, sillä ne ovat maanlaajuisesti yksi tärkeimpiä ruuanlaittoon käytettyjä kaloja. Lisäksi niiden viljeleminen saastuttaa luonnonvesiä ja viljeltyjen kalojen sairaudet leviävät luonnonkaloihin. Viljellyt kalat syövät luonnon kalojen eväät karatessaan viljelmiltä. Harmi. Kala oli hyvän makuista.

Paikallisista herkuista ollaan maistettu tsapatia, ugalia ja naan leipää. Tai, kait niitä syödään muuallakin, mutta paikalliset syövät niitä täällä usein. Tsapati on vähän kuin tortilla lättyrä. Ugali on tiukkaa ja mautonta maissi puuroa. Ja naan-leipä vehnäjauhoista tehty rapea herkku. Kaikkia syödään käsin, eri kastikevaihtoehdoilla ja lihalla, kanalla, kasviksilla ym. Paikallinen Tusker-olut on maittavaa ja nautinnollista hotellin kattoterassilla kylmänä nautittuna.

Eilen käytiin Learning Agreementit läpi Olympian, Mirvan ja Päivin kanssa. Itse suoritan 9 viikkoa työharjoittelua, jotka nyt nähtävästi tulen suorittamaan lasten hoitotyön parissa, osittain kotisairaanhoidon puolella, sekä vastasyntyneiden ja naistentautien osastolla. Tämä voi vielä muttua.. Lisäksi teen 5 opintopisteen verkkokurssin turvallisesta lääkehoidosta. Tavoittet on muuttuneet huomattavasti alkuperäisistä.. :) Tämä tähän.